sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Luovuus tukkii

Toinen kouluvuosi on alkanut rytinällä. Ensimmäisen syksyn "kunhan tässä nyt vähän piirrellään"-meininki oli kaukana siitä, mitä uusi lukukausi toi tullessaan. Asiakasprojektit ja harjoitustyöt lävähtivät silmille ensimmäisten koulupäivien aikana ja paniikki meinasi hiipiä tulevaisuuden muotoilijan sisuskaluihin.

Toki on kivaa, että pääsemme tänä vuonna mukaan erilaisiin projekteihin ensimmäistä vuotta enemmän ja pääsemme elämään suunnitteluprosesseja todellisesti. Maalasin elämäni ensimmäistä kertaa. Akryylimaali, sivellin (Suvi ei, se ei ole pensseli), palettiveitsi.. Kääk! Kuitenkin räväkkä aloitus vuodelle pisti jo ensimmäisinä päivinä miettimään sitä, että onko sitä vieläkään oikealla alalla. Olisiko sittenkin jumppaohjaaja se minun kutsumusammatti? Vai äidinkielenopetteja? Psykologi? Hippi?

Luottamus omiin taitoihin on yhtä hutera kuin vasan jalat syntymän jälkeen. Hienoinen perfektionismi hankaloittaa tätä entisestään. Pitäisi kuitenkin muistaa, että aluillaan on vasta toinen vuosi muotoilijan opintoja eikä vielä tarvitsekaan olla valmis. Ei vielä kahdenkaan vuoden päästä. Että tällä alalla oppii jatkuvasti uutta ja taitoja tulee kehittää.

Olen ollut laiska. En ole piirtänyt kotona riittävästi. En ole hankkinut uutta konetta, joka jaksaisi pyörittää Photoshopia ja mallinnusohjelmia, en ole edes jaksanut kokeilla, toimisiko ne tällä seitsemän vuotta vanhalla kannettavalla. Anteeksi kaikki muotoilun jumalat. Harjoitus tekee mestarin.

Kaikesta huolimatta jotain on tehty ensimmäisen kolmen viikon aikana. Alla hieman kuvallista antia.

Mallinnusharjoitus "pullo"
Sikablock-Dodge
Dodgemankka, don't ask
Kauhistuksen hirvitys - ihmisen piirtäminen työn alla
Jossain tässä välissä ehdin askartelemaan hieman korvakoruprojektien parissa. Gormit-korvakorut onnistui hyvin, mutta en ole niitä vielä uskaltanut missään käyttää. Saapasversiot oli ihan syvältä, ne on liian massiiviset korviin ja huonossa asennossa (tästä rohkaistuneena kokeilen niistä seuraavaksi kaulakorua!). Korkokenkäkorviksista tein toiset versiot ystävälleni polttarilahjaksi, niihin jaksoin jopa askarrella jonkinlaisen "pakkauksen".

Gormit-korvakorut, kuka haluaa?

Kannat kattoon

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti