Tiistaina mummulassa odotti paistetut muikut ja oman maan perunat. Voi taivas, miten hyville muikut taas maistuivat! Syönnin päälle lähdimme katsomaan kanttarelleja paikasta, jossa niitä viime kesänäkin kasvoi [mummun sanojen mukaan lähdimme hakemaan sieniä]. Vaikka itse en sieniä tällä hetkellä saakaan syödä [sisältää galaktaania, joka aiheuttaa oireita IBS-vaivaiselle], silti niiden kerääminen on mukavaa. Sienireissun jälkeen vähän pihapiirissä kävelyä, istutusten ihailua ja ruoan laittoa mummun kanssa ja ulkoilua Unnan kanssa pitkin peltoja. Ihana nähdä jälleen, miten koira nauttii irtiolosta maalla :)
Illan tullen lähdimme vielä mökille, sillä haaveilin jääväni sinne yöksi. Verhojen laiton ja kaminan lämmityksen lomassa kävimme saunomassa ja söimme kiuasmakkarat illan pimetessä. Sorsanmetsästyksen alkaminen kuului satunnaisina laukauksina tyynellä järvellä. Illan kruunasi melkein täysi kuu, joka loi siltaa järven pintaan. Uskalsin kuin uskalsinkin jäädä Unnan kanssa mökille yöksi [olen viimeksi ollut yötä mökillä ehkä ihan lapsena]. Ja se on remontin jälkeen ihan huippu paikka olla! Yö meni rauhallisesti lukuunottamatta niemessä yöllä huutaneita joutsenia. Aamulla oli mukava herätä märän kuonon tökkiessä nenään..
Aamupalalle mummulaan ja melkein heti sitten metsään. Tarkoituksena oli käydä hakemassa muutama litra puolukoita [ovat vielä vähän raakoja osa, mutta pakko oli päästä metsään], jotta saisin niitä kotiin mukaan ja samalla tarkistaa viimevuotinen mustatorvisieniapaja. Kolme poimuria, viiden litran sanko ja Unnan maha täyttyivät alle puolessa tunnissa ja sieniäkin löytyi ihan runsaasti [ja hirvikärpäsiä oli ihan järkyttävän paljon, hyi!]. Unna söi koko ajan puolukoita niin, että imuroi suuhunsa kaikki eteen sattuvat puolukat. Ja sitten vielä aina jonkun kumartuessa mättäälle, Unna säntäsi samalla paikalle katsomaan, josko siellä apajat olisi paremmat. Röyhtäilystä päätellen oli.. Pihassa piti antaa Unnalle vähän piimää, että ei tulisi maha kipeäksi marjan syönnistä :) Marjoista piti tehdä heti rahkaa. Puolukkarahka on ihan parasta!
Marjametsään mennessä isoveljeni soitti ja kyseli olisimmeko halunneet Unnan kanssa lähteä kokeilemaan sorsanmetsästystä. Tai lähinnä katsomaan ymmärtääkö Unna sorsien päälle mitään. Ensin piti jännittää suostuuko Unna edes veneeseen. Mutta hyvin suostui! Reissun saldona yksi veljen ampuma sorsa, jota Unna laitettiin etsimään. Nenä koiralla kyllä toimii, mutta se arasteli aluksi riistan suuhun ottamista. Muutama harjoitusheitto ja nouto [yksi hyvä ja muut vähän sinne päin], muutama harjoitus, jossa Unna vain nosti sorsan vedestä minulle käteen. Ja sitten sorsan suolestus ja Unnalle herkkupala :) Muuten saldona hiiirveä määrä nähtyjä sorsia, ainakin viisi teertä ja kyyhkysiä. Litimärät vaatteet, väsynyt koira ja mukava kokemus. Unnan ura sorsakoirana voi olla epätodennäköinen, ainakin se vaatisi kovasti harjoittelua. Oma ura metsästäjänä on vasta alussa. Kiitos kuitenkin veljelle, että huoli meidät mukaan!
Tänäaamuna palasin sitten kaupunkiin ja kävin ihanan ystävän kanssa shoppailukierroksella Matkuksessa. Kiertelyn lomassa oli hyvää aikaa päivittää kuulumisia. Sitten Unnan kanssa lenkille ja valmistautumista illan treeneihin. Tänään vuorossa oli paljon tempoa muuttavia harjoituksia sekä puolikas kisarata, joka jokaisen piti suorittaa. Meillä muuten meni ihan hyvin, mutta Unna istuu edelleen vinossa ja muutamassa kohtaa kontakti katosi. Unnasta kyllä huomasi, että eilinen puolukkaretki ja sorsareissu väsytti vielä. Kentältä pois lähtiessä agilitykurssiemme ohjaaja [samainen, joka suositteli meille rallytokoa] bongasi meidät ja kyseli kuulumisia [ollaan vissiin jääty jostain syystä mieleen...]. Suositteli käyttämään Unnaa MH-luonnekuvauksessa, jotta saisimme tietoa, miten Unna reagoi asioihin ja miten sen kanssa olisi helpompi toimia. Tämä siis Unnan-kanssa-to-do- listalle heti steriloinnin ja kuulotutkimuksen jatkoksi...
Nyt syömään eilisiä mummun paistamia gluteenittomia lettuja iltapalaksi. Mukavaa loppuviikkoa ja vielä mukavampaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti