Spelttivispi ja lurjus

Koulusta tarjoutui yllättävä vapaapäivä [eli etäpäivä], kun suurin osa luokasta lähti Tampereelle Alihankinta 2013 -messuille. Päivä on kulunut metsästäessä lemmikkitarvikeliikkeistä Unnalle dieettiruokaa, hoitamalla muita asioita ja opiskelemalla kieli solmussa venäjää. Ilman kylmetessä nokka vuotaa ja koko ajan paleltaa. Päätin siis tehdä iltapalaksi vitamiinipitoista vispipuuroa, tällä kertaa raaka-aineena spelttitäysjyvämanna ja punaherukat.

Spelttivispi

5 dl vettä

0,5 dl sokeria

3-4 dl punaherukoita

1,5 dl spelttimannaa

0,5 tl vaniljasokeria 

Huomenna tulee viikko Unnan leikkauksesta. Jösses, mihin tämä aika oikein menee.. No, ollaanpa ainakin vähän lähempänän päivää, jona päästään tötteröstä eroon. Ja neiti muuttaa takaisin olohuoneeseen, pois minun sängystä.

Tässä tyylinäytteitä eiliseltä ennenkuin häädin lurjuksen alas sängystä - ja sohvalta ja sängystä ja sohvalta.

Potilas Unna ja muuta elämänmenoa

Torstaina oli kauan odotettu ja pelätty päivä, kun Unnalla oli aika sterilaatioon. Jo aamulla [ja okei, jo edellisenä iltana] olin itkuinen ja hermostunut. Ja siinä vaiheessa, kun nukutusaine alkoi vaikuttamaan ja neiti nukahti eläinlääkärin lattialle, kyyneleet valuivat jo ihan solkenaan. Hölmöä, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Eläinlääkäri vakuutteli, että Unna on hyvässä hoidossa ja laitteet ovat Kuopion parhaat. Ja eikun kotiin odottamaan kello kolmea ja koiran kotiin noutoa. Kaikki oli mennyt hyvin! Korvat tutkittiin samalla ja mitään kuulovaurioon viittaavaa ei päällisin puolin löytynyt. Pieni korvatulehdus kuitenkin. Ja kesällä katkennut etuhammas on sen verran vähän vaurioitunut, että ei vaadi ainakaan vielä toimenpiteitä. Joten kausihuolto suoritettu onnistuneesti!

Potilas oli ensimmäisen illan kipeä, hengittäminen sattui ja koira tärisi. Ruokakaan ei maistunut kuin ihan illalla vasta, kun sitä käsin syötti. Aamulla ei kuitenkaan kivusta tietoakaan ja ralli tötterö päässä alkoi. Kaatui pyykkiteline pariin otteeseen ja ruokapöydän tuoli. Vielä noin viikko ja tikit saa ottaa pois ja päästään vihdoin tuosta hemmetin tötteröstä eroon. Se vie yöunet ja makkari ei ole enää koiravapaa vyöhyke. Makuuhuone kun sattuu olemaan ainoa paikka, jossa ei ole naapureiden kanssa yhteisiä seiniä, on Unna laitettava yöksi ja päiväksi sinne karanteeniin, jotta tötterön pauke ei kuulu ympäri taloa. Ja neitihän tykkää.. on hyvä nukkua SÄNGYSSÄ pylly minun tyynyllä. Nam!

Perjantaina käytiin tuhlaamassa IKEAlla lahjakortti, joka minulla oli. Pienenpieniä ostoksia, ihan vain muutama. Nyt on olohuoneessa rummun kaverina kukkarukka, joka todennäköisesti on kuollut ennen talvea minun hortonomitaidoilla. Mutta hetken aion nauttia sen hienosta ulkonäöstä. Ja makkariin muutti lamppu, jota olen himoinnut sen julkaisusta saakka. Nyt voi illalla lukea sängyssä [jos ehtisi ja jaksaisi] eikä tarvitse erikseen nousta sammuttamaan valoja, kun alkaa nukkumaan.

Perjantaina kävimme myös katsomassa kauden ensimmäisen kiekkopelin. Ja voi tuskaa, millainen peli se oli. Jossain vaiheessa jo toivoin, että olisin jäänyt kotiin. Mutta kiekkokausi avattu joka tapauksessa!

Tänään vielä terapeuttinen juttutuokio ihanan ystävän kanssa [vaikkakin vain koneen välityksellä] ja suunnitelmia puhelimessa oman murun kera. Maailma näyttää taas hetken valoisammalle!

Hyvää alkanutta viikkoa ja voimia syksyyn kaikille!

Kissanainen kiireineen

Viime viikon loppupuolella Unnan ja minun tukikohta muutti toiseen kaupunginosaan, sillä vuorossa oli viime syksyn tapaan viikko kissanaisena ystävän lomareissun ajan. Elämä Unnan ja kahden kissan kanssa on ollut yllättävän helppoa ja viikonloppuna Niilan liittyessä seuraan kasassa oli kokonainen karvalauma. Harmaita hiuksia on tähän mennessä aiheuttanut ainoastaan herra collien hormoonihurmos, joka vaikeutti nukkumista perjantain ja lauantain välisenä yönä. Muuten unet Pörri kainalossa ovat kelvanneet ja maistuneet hyville [koitapa kuvata kissaa, joka puskee kameraa...].

Koulun taas alettua on blogin sisältö köyhtynyt silminnähden. Kamera ei laula eikä runosuoni juuri syki. Viikon kohokohtana ollut pelkääminen autopesulassa ja syönti pizzapaikassa, josta aiheutui illalla kamalat vatsakivut. Kurssien aiheena koulussa vahvasti tulevaisuuteen kurkottava näkökulma niin muotoilussa kuin markkinoinnissa. Paljon teoriaa ja ainakin toistaiseksi vähän varsinaista tekemistä. Pitkiä koulupäiviä ja sitten näitä lyhkäisiä. Tänäänkin koulu loppui jo kello kaksitoista, toisten jäädessä jälleen valinnaisten pariin. Olisi voinut tehdä vaikka mitä, jos jaksaisi. Kävin Unnan kanssa lenkillä ja istuin sohvalle. Tärisin väsymyksestä. Joten tyyny pään alle ja kello herättämään puolen tunnin päähän. Ennen kellon soittoa kuitenkin Unna päätti minut herättää haukkumalla noin kolmen sentin päässä naamastani. Kiitos!

Koulussa teorian lisäksi nyt visuaalisten taitojen kurssi numero kolme. Jälleen elävää mallia eri asennoissa ja eri tekniikoilla. Ja jos malli ei saavu paikalle, ei muuta kuin itse jakkaralle istumaan [vaatteet päällä, luojan kiitos!]. Ihan hävettää taas, miten vähälle piirtäminen on jäänyt. Ei ehdi eikä jaksa. Ei kiinnosta. Huolestuttavaa ja hankalaa, kun pitäisi kasata portfoliota. Eikä ole materiaalia, mitä näyttää. Identiteettikriisi muotoilijana, insinööriyden kun on melkein jo unohtanut.

Torstaina on muuten iso päivä ja jännittää suoraan sanottuna ihan kamalasti. Unnan sterilisaatioleikkaus on heti aamusta. Rutiinitoimenpide, mutta iso sellainen. Entä jos jotain sattuu? Entä jos Unna ei herää? Pelottaa oikeasti. Karvakuono kaikessa kauheudessaankin on kuin oma lapsi. Onneksi saan tukea ja kantoapua, ettei tarvitse yksin hermoilla <3 Loppuviikko siis menee kotona koiran kanssa, viikonloppuna jo töihin..

En muista kerroinko, että puhelimeni joutui jokin aika sitten taas huoltoon. Iskunkestävä ja vedenpitävä, juupa juu! Kahden viikon jälkeen tulee ilmoitus, että puhelin on noudettavissa. Saan jälleen uuden puhelimen! Tätä liikkeessä ihmetellessäni myyjä kertoo, että kyseinen puhelin menee aina vaihtoon, mikäli ongelma on jossain muualla kuin ohjelmistossa. Puhelimen ollessa vesitiivis, sitä ei voi avata ja komponentteja korvata ilman että vesitiiviys katoaa. Olin aivan ihmeissäni ja närkästynyt. Jos olisin puhelinta puolitoista vuotta sitten valitessani tämän tiennyt, olisin valinnut jotain muuta. Ihan käsittämätöntä, että vielä nykyään tehdään tällaista kertakäyttötavaraa, varsinkin kun puhelimen pitäisi olla kestävä ja ei sitä ole. Hävetkää siellä toimistoissanne, Samsung! Menee varmasti laite kiertoon ja vaihtoon heti, kun kahden vuoden sopimus päättyy.

P.S. Pahoittelen kuvien laatua ja muuta. Huollossa käyneestä tietokoneesta oli kadonnut photoshopin salasana, joten ei paljoa pääse kuvia muokkaamaan..

P.P.S. Kadulla silmään osunut tupakkafirmojen lobbauslappu.. siis etttttttttä mitenkä!? Kaikenlaista sitä näkee, kun pitää silmänsä auki..

Kalenterielämää

Todellakin huomaa, että koulu on alkanut.. opiskelijayhdistyksen tarjoama vuosikalenteri täyttyy jo viikkoja eteenpäin. Hankala löytää aikaa normaaleille kotihommille, harrastuksille tai kaverien näkemiselle. Tänään on onneksi taas vapaapäivä muiden opiskellessa valinnaisaineita. Mutta palataapa hieman taaksepäin, sillä viime viikonlopusta en ole ehtinyt tekemään erikseen päivitystä. Minullahan oli viikonloppu vapaata, sillä olin sen pyytänyt jo kuukausia sitten vapaaksi maratonia [eli siis kymppiä varten], mutta kuten edellisessä postauksessa kerroin, en ollut menossa juoksemaan puutteellisesta treenistä johtuen.

Lauantaiaamuna koiran kanssa aamulenkillä iski kamala ahdistus ja masennus. Joka puolella valmisteltiin tuota suurta urheilupäivää eikä siltä voinut näillä huudeilla välttyä, sillä lähtö on ihan kotini vieressä. No, koira ja kamat autoon ja pala kurkussa kohti maaseutua, karkuun omaa huonoa omaatuntoa ja kohta startaavia juoksijoita. Onneksi luvassa oli päivä maalla, mukavaa touhuamista ja mukavia ihmisiä. Ulkoiltiin paljon, naurettiin koirille, syötiin hyvin ja saunottiin. Ja käytiin katselemassa Unnan kanssa jäniksiä, mutta eihän niitä näkynyt. Teeriä sen sijaan olisi ollut ja voi luoja sitä hirvikärpästen määrää. Se puolukkareissu ei ollut mitään tähän verrattuna! Pääsin kokeilemaan haulikolla ampumista, sillä edellisestä kerrasta on aikaa yli kymmenen vuotta. Ja osuihan tuo, oksaan ripustettuun "maalitauluun" eli tuohenkäppyrään. Unna nautti metsässä juoksemisesta, vaikka tuskin ymmärsi, että tässä ollaan nyt jänismetsällä :)

Sunnuntaina käytiin koirien kanssa katselemassa puolentoista tunnin verran lenkkimaisemia ja kiskaistiin tämän jälkeen mopokamppeet niskaan. Maaseutuajelua ja syömään Iisalmeen. Loppupäivä menikin sitten enemmän ja vähemmän vain venyessä sohvalla.

Tänään olen kokeillut taas uusia ruokajuttuja. Tai toiset on oikeastaan vasta työn alla, uunissa. Mutta aamuisen kaupunkikierroksen aikana [kangaskauppaa, postia ja apteekkia] keksin, että tänään on ruokana lettuja jollain soossilla. Ja kotona tuumasta toimeen.

Kesäkurpitsatattariletut

Raastettua kesäkurpitsaa

Tattarijauhoja

Tummaa riisijauhoa

Kananmunia

Maitojuomaa

Suolaa

Öljyä

Ja soossiksi lettujen päälle turkkilaista jogurttia kera kylmäsavupororouheen, rosmariinin ja tomaatin. Nam!

Uunissa tuloillaan spelttisämpylöitä. Taikinaa kohotettiin kaksi tuntia ja vielä sämpylöitä erikseen. Tässä on ehtinyt lenkkeillä ja siivota Unnan kaapin, imuroida ja surffailla netissä. Ensimmäinen pellillinen ainakin näyttää hyvälle. Kysymysmerkki on, mitä vatsa tuumaa speltistä. Useiden lähteiden ja kokemusten mukaan speltin pitäisi sopia FODMAP-ruokavalioon. Kerron sitten seuraavalla kerralla [tai sitten en.. :)]. Ohje sämpylöihin on täältä, tosin itse korvasin spelttihiutaleet kaapista löytyneellä tattarihiutaleella ja auringonkukansiemenet siemensekoituksella.

Sain tosiaan tuossa taikinaa kohotellessa siivottua sekasotkun numero kolme eli Unnan kaapin. Lapselle on kertynyt jos jonkinmoista pehmolelua, kuppia ja muuta. Ja makupaloja ja muita purutikkuja on kaappi pullollaan. Nyt kaikki paremmassa järjestyksessä, jotta edes joskus jotain löytäisi. 

Illat on jo niiin pimeitä, että olen polttanut kynttilöitä [molemmista päistä, heh] ihan urakalla. Äiti osti minulle viime reissulla ihanan ison lyhdyn, joka oli tarkoitus laittaa parvekkeelle. Mutta kun ei se sieltä minulle sisälle näy, kun ei viitsi tässä katutasossa noita verhoja pitää auki. Sisälle siis lyhty jäi ja on kovassa käytössä.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Epäjärjestyksestä järjestykseen ja takaisin

Ensimmäinen kouluviikko on huomista vaille paketissa. Tänään olen nauttinut vapaapäivästä, sillä muiden käydessä tiettyjä valinnaisia nyt, itse suoritan niitä keväällä. Kouluvuosi ei alkanut riemunkiljahdusten saattelemana. Motivaatio, joka keväällä hukkui kaikkeen moottoripyöräprojektin sähellykseen, ei ole vieläkään löytynyt. Luvassa tänä vuonna kuitenkin paljon valinnaisia aineita ja tuo mopoprojektikin on nähtävästi haudattu, joten voisi olla odotettavissa kuitenkin mielenkiintoinen vuosi.

Koulun alkaessa meni yksi ilta istuessa tietokoneella ja kirjoittaessa sähköposteja. Valinnaisen opettajalle verkkokurssin suorituksesta, toisen toimipisteen opinto-ohjaajalle, toisen toimipisteen opettajalle alkavasta venäjän kurssista, keittiön tädeille uudesta ruokavaliosta, esimiehelle muuttuneesta lukujärjestyksestä ja koiraseuran lajivastaavalle tulevista testeistä. Kiva huomata tällaisena interaktiivisena aikana, että kaikkiin asioihin sain vastauksen vuorokauden sisällä. Nyt on taas opiskeluihin liittyvät epäjärjestykset järjestyksessä ja muutkin hyvällä mallilla.

Tänään sain aamusta alkaen hurjan energiabuustin ja kaurapuuron voimalla aloitin siivoamaan. Kylppärin kaappi on ollut sekainen läjä, josta ei koskaan löydä mitään. Tuhat vanhaa tököttipurkkia roskiin ja loput kamat järjestykseen. Nyt kaappiin mahtuu jopa käsipyyhkeet, jotka ennen olen säilyttänyt muiden pyyhkeiden kanssa ahtaassa lipastossa. Kylppäristä olohuoneeseen ja vielä katastrofaalisemman komeron kimppuun. Olohuoneen tankokaapin muutin heti muuton jälkeen hyllykaapiksi, hyllylevyjä kun ei ollut, ostin Ikealta halvan puisen hyllykön ja survoin sen kaapin sisälle. Tämä hyllykkö on ollut täynnä askartelutarvikkeita ja ompelutarvikkeita. Joka kerta oven avatessa on jotain sieltä pudonnut ja puolet tavaroista on joutunut nostelemaan pois, jotta saa otettua sen, mitä tarvitsee. Nyt kaapissa on omissa laatikoissaan kankaat ja muut ompelutarvikkeet, huovutustarvikkeet ja paperitavara. Ihanaa, kun tämäkin homma on hoidettu! [Tokihan olisi ihanaa, jos noille harrastuksille olisi olemassa ihan oma huone.]

Ruokavalio on ollut ehkä se suurin epäjärjestysprojekti tässä elämässä. Nyt sekin alkaa olla ihan hyvällä mallilla. Jännittää vain se hetki, kun pitäisi alkaa palauttamaan erinäisiä ruoka-aineita takaisin ruokavalioon. En halua! En enää koskaan halua kokea sellaisia mahakipuja, mitä olen vuosikausia kärsinyt. Nyt huomaa, että jo vähäinenkin kolotus mahassa saa minut äärettömän pahalle tuulelle. Ei enää koskaan! Tänään kokeilin uutta ruokaa, sillä sain mummolassa käydessäni mukaani ison kassillisen kesäkurpitsoja. Niistä tein jauhelihan ja Koskenlaskijan kanssa lasagnea. Tuoksu oli jo niin hyvä, etten malttanut odottaa lasagnen vetäytymistä vaan kävin kimppuun välittömästi :)

Unskin kanssa olisi tänään viimeinen rallytoko. Harmittaa, että kurssi loppuu juuri, kun alkaa päästä tekemisen makuun. Liityin jo seuraan jäseneksi toiveena lajin jatkaminen harrastusryhmässä, mutta tällä hetkellä näyttää, että aikataulut ei sovi sitten millään. Melko haastavaa tämä harrastaminen koulun ja työn ohella. Puhumattakaan siitä, että haaveilisi jonnekin kuntosalille lähdöstä.

Kuntoilusta puheenollen [jokseenkin taas rönsyilevä päivitys]... tulevana viikonloppuna olisi Kuopio Maraton, jossa suunnittelin juoksevani kympin kesän projektin kunniaksi. Noh, en ole sinne menossa. "Tässä on nyt vähän ollut kaikkea..." ja muita koottuja selityksiä. Kympin sain juostua ja sen jälkeen olen käynyt kaksi kertaa juoksemassa n. 3,5km lenkin. Nyt ainakaan kuukauteen en ole tehnyt mitään. Näköjään ei ole tuo juokseminen niin mieluista, että sitä haluaisi tehdä ilman erillisiä ohjelmia. Hyvää kuntoiluahan tuo olisi ollut, mutta.. katsellaan taas ensi kesänä?! Ja miksi juosta, kun ei sitä skumppaakaan saa maalissa juoda.. :/

Vielä enemmän asiasta kukkaruukkuun.. tänään tuntuu olevan asiaa. Olen tuossa kesän ajan kuunnellut [tai joutunut kuuntelemaan parvekkeen oven ollessa auki] taloyhtiössämme asuvan isän ja lasten yhteisiä ulkoiluhetkiä. Ei siinä mitään, ihan hienoa, että isä ulkoilee lastensa kanssa. Mutta jos sen jumalauta pitää olla noin vaikeaa, niin kannattaisikohan harkita uudelleen ja laittaa lapset vaikka äitinsä kanssa ulos. En ole kertaakaan kuullut miehen kehuvan poikiaan. En ole kertaakaan kuullut yhteisten puuhien lomassa naurua. Mies seisoo leikkipaikan keskellä ja sättii poikiaan kyllästyneellä ja narisevalla äänellä. "Älä mene sinne!", "Älä ota sitä!", "Et varmana tee noin!" tai kun pojat haluaisivat ajaa pihassa potkulaudoillaan: "Sinä kaadut kuitenkin!" ja "Älä aja sinne!". Ja kun tässä ei todellakaan ole kyse siitä, että pojat olisivat jotain salamannopeita riiviöitä tai jotenkin muuten kamalan kurittomia tai tapaturma-alttiita [tai sellaisen kuvan olen saanut, kun olen parvekkeelta touhua seurannut]. Ei yhtään kehua! Tekee pahaa seurata vierestä touhua.. Höm, että sellaista kukkahattuilua tähän väliin.

Tähän tällä kertaa..

P.S. Huomenna julkaistaan uusi Viikate-levy ja sen pitäisi tipahtaa postilaatikosta. Ja minä oon ysiin asti töissä, MIKSI?!

Kesäloma vol. 4

Viimeinen pätkä kesälomaa alkoi hyvin kesäisissä merkeissä. Kelit ainakin lomalla sattui kohdalleen.. Loman alku meni maalla, ensin vähän mopoillessa, koirien kanssa ulkoillessa ja sitten vielä Rautavaaran ja Varpaisjärven välissä sijaitsevalla Huuhkajankierroksella. Myös pikavisiitti Iisalmeen shoppailemaan sisältyi loman alkuosaan [valkoiset kipot kirppariostos sieltä]. Ketunpojan näköinen vesseli on Halti, Unnan ja Niilan leikkikaveri maalla. Nämä kolme sankaria saavat yhdessä melko hyvät rallit aikaiseksi. Ja nuorella herralla on ikää vasta 4 kk.

Keskiviikkona takaisin kotiin ja illalla katselemaan Henkkaan ETAa, tuota osittain luokkakavereistani koostuvaa bändiä. Hyvä keikka jälleen kerran! :) Torstaina sitten vuorossa Unnan kanssa tokavikat rallytokotreenit. Vuorossa oli pistokoe aikaisemmin opiskelluista kylteistä sekä pujottelua ja spiraalia. Päästiinpä kokeilemaan täysimittaista rataakin. Huh! Mukavat treenit :) Liityin nyt seuran jäseneksi, jotta harrastaminen olisi mahdollista myös peruskurssien jälkeen. Saa nähdä sattuuko treeniajat kohdilleen työn ja koulun ohessa. Nyt alkuun ainakin tuo Unnan lähestyvä toimenpide siirtää treenaamista.

Perjantaina sitten karavaani kohti Etelä-Karjalaa. Siellä ohjelmassa muun muassa Siivouspäivän kirpparien katsastusta Joutsenossa ja Lappeenrannassa, autokauppojen pihojen kiertelyä ja uintireissu Imatran kylpylään. Illalla oli hyvä nukahtaa rättiväsyneenä idänhepokattien konserttiin. Kirpparilta ostin kahdella eurolla moottoripyörän ajohousut [!], yhden kirjan ja pienen pienen Kotiteollisuus-paidan, josta on tulossa pipo [jos sen hennon leikellä]. Muuten mukaan reissulta tarttui taas hevoskuorma erinäistä tavaraa :)

Eilen sunnuntaina ajeltiin kaatosateessa kotiin. Kynttilä uuteen lyhtyyn palamaan ja höpöhöpöelokuvaa telkkarista. Kaikki kamppeet purkamatta ja huusholli nurin niskoin. Ja tänään sitten kouluun, ihan kohta. Njää.

Kaikesta huolimatta mukavaa alkanutta kouluvuotta ja hyvää syksyn alkua!