Minun pieni mies täytti vuoden! Uskomatonta, miten aika rientää. Joka päivä mietin, että milloinka minusta alkaa tuntua sille, että handlaan tämän elämän lapsen kanssa, mutta vielä ei sitä päivää ole tullut. Herra kasvaa ja keksii uusia touhuja, joissa äiti ei meinaa pysyä mukana.
Vapun alla juhlittiin synttäreitä, joista minulla ei ole kovin paljoa kuvamateriaalia, koska porukkaa oli paljon ja hulinaa ja järjestelyä. Sankari loisti flunssasta huolimatta, kun yleisöä oli ympärillä jatkuvasti ja viihdytyspuoli toimi. Normaalia täytekakkua ei sankari vielä saanut, koska osa ruoka-aineista on meillä vielä tauolla. Omasta kakustakin suuhun meni lähinnä koristeena olleet marjat :)
Saatiin mahtavia lahjoja, joita Aapo (eli äiti) oli toivonut. Leluja, kirjoja, leikkiastioita, pelastusliivit kesää ajatellen, ikioma keittiöjakkara, jolla pääsee vähän osallistumaan touhuihin. Sankari oli juhlien jälkeen niin väsynyt, että nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä. Tätä iloa tosin ei kestänyt kovin kauaa. Ei vaadita kuin sellaiset rapiat 20 henkeä, jotta viihdytystaso täyttyy päivällä :) Odotellaan nyt kuumeisena (kirjaimellisesti), että saataisiin aika yksivuotisneuvolaan. Kaksi kertaa aika on jo peruuntunut. Ehkä kolmas kerta toden sanoo. Meillä oli myös aika valokuvaukseen, mutta viikonloppuna nousi kuume ja aika jouduttiin perumaan. Virallisia yksivuotiskuvia ei siis saatu. Täytyy yrittää tässä kevään tai alkukesän aikana saada jostain kuvausaika peruuntuneen tilalle.
Onnea rakas yksivuotias, maailman rakkain ja tärkein Aapo <3
~Suvi~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti